Näkkileipää

Kun Suomesta tuodun ruisnäkkärilaatikon pohja alkoi pilkottamaan, oli keksittävä keino jatkaa herkuttelua rapsakalla rukiisella leivällä. Löysin mainion ohjeen Olivian sivuilta ja uskaltauduin testaamaan sitä, vaikka tahmeat ruistaikinat ovat aina vähän riskialttiita. Ne kun tuppaavat tarttumaan joka paikkaan, paitsi pellille. Tämä taikina totteli kiltisti ja ennen kaikkea näkkäreiden maku oli ihanan kotoisa. Alkuperäisessä ohjeessa kannustavasti sanotaan, että mitä rumepia näkkileivistä tulee, sitä kauniimpia ja aidompia ne oikeastaan ovat. Tämä motto mielessäni ryhdyin toimeen.

Taikinaan tarvitset vain:

2 rkl sulatettua voita

2 dl vettä

1 tl murskattua kuminaa

1 tl suolaa

1 dl vehnä- tai ruisleseitä

4 dl ruisjauhoja

Vehnäjauhoja kaulimiseen

Sekoita keskenään sulanut voi, suola, kumina, vesi ja leseet. Lisää ruisjauhoja hiljakselleen joukkoon. Alusta taikina lopuksi vehnäjauhotetulla alustalla. Tee takinasta pitko ja leikkaa siitä noin 20 palloa. Kaulitse pyöreiksi tai leikkaa muotilla näkkärit. Näkkileipä saa olla ohutta, jotta siitä tulee rapeaa. Paista 225 asteisessa uunissa 7 minuuttia.  

Kaneliässät

Suomen vierailun jälkeen halusin vielä pitää kiinni kotimaan tunnelmasta, joten ilahdutin työkavereitani leipomalla kaneliässiä. Klassinen kahvipöydän tarjottava maistui amerikkalaisille viimeisintä keksinmurua myöten. Samalla kollegani joka ei kuullut keksien tarinaa luuli, että keksien muoto on tehty hänen nimeään kunnioittaakseen... En korjannut hänen väärinkäsitystään.

Kaneliässät syntyvät hyvin yksinkertaisista aineksista:

200 g voita
2 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
2 tl kanelia
4 dl jauhoja

Pinnalle 2 rkl kanelia ja puoli desiä sokeria.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten hiljakselleen taikinaan. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin. Tässä jäähdytysvaiheessa ei kannata kiiruhtaa, taikinaa on muuten mahdotonta käsitellä.

Tee taikinasta noin sentin paksuisia nauhoja ja leikkaa nauhat 15 sentin mittaisiksi. Sekoita reunallisessa astiassa keksien pinnalle tuleva sokeri ja kaneli. Kierittele nauhat seoksessa ja asettele s-kirjaimen muotoon leivinpaperin päälle. Keksit leviävät paistaessa joten jätä riittävästi tilaa. Paista 225-asteessa noin kymmenen minuuttia. Keksit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa reilun viikon, mutta tällä kertaa minun ei tarvinnut huolehtia syömättömistä kekseistä!

Aivan tavallinen pannukakku

Kaiken yltäkylläisyyden ja mitä mielikuvituksellisempien herkkujen keskellä kaipaa välillä jotain ihan tavallista. Kuten suomalaista pannukakkua. Onneksi ainekset ovat sen verran universaalit, että niitä löytyy meidänkin lähiruokakaupasta. Viime sunnuntaina lounaaksi pöytään ilmaantui ilahduttava vanha tuttu, joka syntyi näin:

7,5 dl maitoa
3 munaa
3 rkl voita
1/2 tl suolaa
1 rkl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja

Ihmellistä kyllä, amerikassa kaikki muu on suurta paitsi uunipellit. Jos teet suomalaisen mittapuun mukaan, niin käytä maitoa litra ja loput ainekset samassa suhteessa. Tai tee pannukakku metalliseen lasagnevuokaan.

Taikina syntyy vatkaamalla munien rakenne rikki, lisäämällä joukkoon maito, sokeri ja suola. Vatkaa jauhot hiljakselleen joukkoon ettei synny paakkuja. Jätä jääkappiin turpoamaan puoleksi tunniksi.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kun uuni on melkein valmis, laita pelti kuumenemaan ja sen mukana voinokareet. Ota pelti ja sulanut voi ulos, kaada taikina päälle ja tasoittele hieman heiluttelemalla peltiä. Paista 25 minuuttia. Leikkaa annospaloiksi saksilla. Tarjoa marjojen ja kermavaahdon kera. Paras sunnuntailounas pitkästä aikaa!